Nimi ja historia
Papainon englanninkielinen käännös sanasta "papaïne", jonka Wurtz & Bouchut antoi proteolyyttisesti aktiiviselle ainesosalle trooppisen papaijahedelmän (Carica papaya) lateksissa.
Raakakuivattu lateksi sisältää vähintään neljän kysteiiniproteinaasin ja muiden entsyymien seoksen, ja alkuperäiset "papaiinin" valmisteet olivat muiden entsyymien saastuttamia. Kimmel & Smithin käyttöön ottamat parannukset puhdistusmenetelmissä ovat mahdollistaneet puhtaan papaiinin eristämisen. On huomattava, että termiä "papaiini" käytetään myös kaupalliseen teollisuudessa käytettävään raakakuivaukseen. Papaiinin varhainen työ, joka on tiivistetty useissa katsauksissa, on vastuussa suurista edistysaskeleista ei vain kysteiiniproteinaasien alalla, vaan myös entsymologiassa yleensä. Papaiini on luultavasti laajimmin tutkittu kysteiiniproteinaasien entsyymien luokan jäsen, ja se oli ensimmäinen kysteiiniproteinaasi, jonka kolmiulotteinen rakenne määritettiin. Tämän seurauksena tämän entsyymin on katsottu olevan kysteiiniproteinaasien arkkityyppi, ja sen mukaisesti C1-perheeseen viitataan kysteiiniproteinaasien papaiiniperheenä.
Määritelmä ja ominaisuudet
Papaiini on merkaptoproteaasi, joka saadaan papaijan (Carica papaya) hedelmistä, lehdistä tai kypsymättömästä lateksista. Se on yksiketjuinen proteiini, joka koostuu 212 aminohaposta ja jonka suhteellinen molekyylimassa on noin 23 - 25 kDa. Sen aktiivinen keskus sisältää kysteiinitähteitä (Cys - 25) ja histidiinitähteitä (His - 159), ja kysteiinitähteiden sulfhydryyliryhmällä (-SH) on avainrooli katalyyttiprosessissa.
